Tervehdys
Kyllä kalliolle ja ennenkaikkea kukkulalle voi ja kannattaa rakentaa, eikä "rossipohjatalot" homehdu, kun ne tehdään oikein. Kalliopintaa ei ole hyvä jättää paljaaksi. Tiiviiseen pintaan kondensoituu herkästi vettä ja usein ne saattavat johtaa myös pintavesiä rakennuksen alle. Eli 1. Pintavedet pyritään johtamaan pois päin rakennuksesta. 2. Tuulettuvan tilan pohjalle laitetaan suodatinkangas (ei kalliopohjalle) ja sen päälle AINA min. 200 mm paksu puhdas murske tai sepeli kerros. Tämä estää kapillaarisen veden nousun ja jopa diffuusion. 3. Riittävästi tuuletusluukkuja, vähintään 5 promillea rakennuksen pohjapinta-alasta ja vähintään kahdelle vastakkaiselle sivulle tasaisin välein koko sokkelin matkalle (helppo lisätä harkkoperustukseen). Jokaisen luukun on oltava kooltaan vähintään 2 dm2 (eli 100 mm ilmastointiputken pätkä ei riitä, joita kuitenkin valitettavan usein näkee). Luukkujen edessä on oltava vähintään 0,5 m vapaata tilaa (ei esim. kukkapenkkiä). 4. Jos mahdollista tuulettuvan tilan vapaa korkeus tulisi olla mielellään yli puoli metriä pienissä rakennuksissa ja 0,8 metriä suuremmissa. 5. Ryömintätila on pidettävä täysin vapaana kaikesta tavarasta. Ilman täytyy päästä kulkemaan täysin esteettä. 6. Luukut suljetaan vain pakkasjaksojen ajaksi. Nämä vanhat muistisäännöt, auton renkaiden vaihdot ja järven jäät, ovat hyvin toimivia. Näillä eväillä tuuletus toimii varmasti, eikä mitään härveleitä avuksi tarvita. Toki tämä kaikki ei ole aina mahdollista saneerauskohteissa, mutta kannattaa yrittää korjata mahdollisimman monta asiaa tähän suuntaan. Jokainen talo on kuitenkin yksilö, niin kuin me ihmisetkin, ja tutkittava tapauskohtaisesti.
Rakentavin terveisin
Pasi Jalkanen Rakennussuunnittelija
|